Elikkä nyt kun sattui aikainen herätys näin lauantaina niin ajattelin kirjoittaa nyt tänne blogiinkin meidän viime tiistain tapahtumat.
Tosiaan olin matkalla töihin, kun tyttöni soitti ja kertoi hätääntyneenä, että Malilla on nyt joku jalassa, ei kuukemma astu sille ollenkaan. Lapset ei ollut nähnyt mitä oli tapahtunut (tv:tä lastenohjelmia olivat kattelleet) mutta Losti oli oli ollut Malin kanssa ja rallia vetäneet.
Ajattelin ensin, että jalka on venähtänyt tai jotain, lapset vaan säikähtäneet mutta toki piti lähteä kotia kohti katsomaan tilanne.
Muksut oli siirtänyt Lostin ja Megaran toiseen huoneeseen ja Mali lepäli kiipeilypuussa. Heti silmäyksellä näki, ettei kyse ole "venähdyksestä". Ilmotin töihin, että tää päivä menee kotona. Ja niin suunnattiin kohti lekuria. Catvetissä todettiin 3,7kg hyväkuntoinen kissa mutta oikean jalan olevan poikki. :( Näin ollen leikkaus edessä. Malille alettiin etsiä ortopedia ja kun selvisi, että saamme hänet HauMau:n Pauli Keräselle niin Mali jäi päiväksi catvettiin ja haimme hänet iltapäivällä ja kuskasimme leikkaukseen.
Illalla klo 21 oltiin kotona. Leikkaus oli mennyt hyvin, sääri-ja pohjeluunmurtumat oli levyn ja ruuvien avulla aisoissa. Edessä 6vk häkkilepoa: ei hyppimistä tai juoksemista. Olimme raivanneet pojan huoneen Malille. Kuskattu pöydät pois ja sänky käännetty väärinpäin. Tarkoitus oli, että Mali sai oman rauhan ettei riekkuisi.Kaulurin neiti repi jo autossa ja kotona laittelin sitä yli puolet yöstä, sillä Mali suhtautui kauluriin erittäin huonosti, sai raivareita jalkaansa. Puri siis käytännössä sidettään kun pahin manaajakatti, sinkoillen muristen ja sähisten pitkin lattiaa :( Soittelin yöllä lekuriinkin, vahvat lääkkeet saattoi noin vaikuttaa.) Kissa vaan oli niin hullu, ettei omakseen meinannut tuntea ja levossa pito tuntui mahdottomalta. Olin jotenkin ajatellut Malin nukkuvan rauhassa ekan yön mutta toisin kävi.
Aamulla ruoka maittoi ja päivällä vanhempani kävi sitä katsomassa. Itse menin töihin erittäin "pirteänä". Mali oli tehnyt isot pissat ja oli pirteä. Konsultoin lekuria ja saimme luvan ottaa päälimmäisen tukisiteen pois. Sen Mali oli saanut retuutettua. Hommasin tytölle kevythäkin mutta keksiäänä tyttönä hän on nyt 2 kertaa karannut sieltä. Eilen illalla ekaa kertaa ja ajattelin silloin, että joku oli unohtanut Jeren huoneen oven auki ja Meksu Lostin kera tunkeneet häkin auki. Sillä seurauksella, että Mali tepasteli olkkarissa Lostin ja Megaran sitä ihmetellessä.
Mutta tänä aamuna herään siiheen että neiti yrittää avata ovea. Vahingosta viisastuneena nyt hakaneulat pitää vetskarit kiinni.
Megaraa Malilla on hirveä ikävä <3 Ja toisinpäin. Lost koittaa Meksua leikittää mutta se on semmosta äijätouhua ;)
Nyt sitten toivon, että tulevat viikot ois rauhallisia. Ja tuo jalka kestäis nuo Malin touhut.
Tikit otetaan pois 10vrk päästä ja ekat kontrollikuvat on 6vk päästä, vikat sitten 12vk kuluttua.
Nyt vaan odotellaan ja eletään toipilas aikaa....
Jos jollain on vastaavia kokemuksia tai jotain vinkkejä niin ois kiva kuulla.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Paranemisia Malille. Harmittavia nuo eläinten jalkavaivat.
VastaaPoistaKohta tulee 16 vuotta siitä kun Mutu-eurooppalaisemme edesmennyt veli Raitu putosi parvekkeelta ja katkaisi siinä rytäkässä vasemman etujalan kyynärvarren luut. Jalkaa koetettiin ensin saada kuntoon pelkällä kipsillä(?), mutta se ei riittänyt, vaan piti tehdä vastaava leikkaus kuin Malilla eli luut yhdistettiin metallilevyllä ja ruuveilla. Pakettia oli pidettävä jalassa pitkään ja kontrollikuvauksia oli välillä useampi. Tarkkaan en enää muista, mutta Raitu sopeutui rutiineihin lopulta niin, että kun se joutui pitämään kauluria, se tiesi, että saa sen pois aina tiettyyn aikaan päivästä kun hyppäsi sohvalle ja siinä ihmisten katsellessa televisiota sai vahdittua ettei se itseään pestessään revi siteitä. Silloin se kehräsi onnellisena ja nautti pesutuokiosta.
VastaaPoistaUseat lääkärikäynnit alkoivat sujua lunkisti Raitun köllötellessä tyytyväisenä tutkittavana, kunnes eräällä kerralla oli eri lääkäri, joka luuli, että poika täytyy rauhoittaa kuvan ottamista varten ja onnistui piikityksellään aikaansaamaan pojalle kammon pöytiä ja niiden takana olevia eläinlääkäreitä kohtaan :(
Jalka parantui lopulta hyvin. Muistelisin, että Raitu hyppi aika vapaasti, sikäli kuin pystyi, sänkyjen päälle, mutta ei varmaankaan korkeammalle. Jonkin aikaa siltä otti tilanteeseen sopeutuminen, vilkas poika kun oli.
Toivotaan nopeaa ja kivutonta paranemista Malille! Sehän se on vaikeinta, kun eläimelle ei voi selittää, mistä moinen härpäke jalassa ja liikkumisen rajoittaminen johtuu... :/
Toivottavasti Mali paranisi pian ja ihan entiseen kuntoonsa. Hyväksyikö se kaulurin lopulta? Raichuhan on hyvin samanluontoinen Malin kanssa, ja vaikka on ensin pistänyt kamalasti vastaan kauluria yms niin sinnikkyydellä on kuitenkin hyväksynyt ne parin päivän sisään, on vain ollut hyvin onnellinen kun joku on rapsuttanut kaulurin alta.
VastaaPoistaMali parka kun ei se voi tietää miksi pitää siteitä pitää ja olla häkissä, muta varmasti se kuitenkin tajuaa että haluat sille vain hyvää ja auttaa.
Kiitokset tsemppauksista. Tosiaan mali on tuon kaulurin hyväksynyt ja tosiaan tuo häkkilepo tuottaa päänvaivaa...Onpahan onnistunut 3 kertaa karkaamaan koko huoneesta, todennäköisesti Lostin auttaessa huoneen oven kanssa.
VastaaPoistaLisäksi Megaralla on alkanut kiima(ensimmäinen) ja se huutelee miehen perään jollon Malilla on hätä "vauvansa" suhteen. ;)
Perjantaina on tikkien poisto, katsotaan mitä lääkäri jalasta sanoo.
Eilen jopa soitti kotiin, miten meilä voidaan. :)
No tosiaan tänä aamuna klo 4.08 Mali oli eteisessä ja Losti könyämässä selkään... :(
Mutta toivon hartaasti, että jalka kestää nämä tämän konkkailut ja "kohta" saan taas kattella noitten kolmen ralleja <3